Minua viehättää vanha kiinalainen tapa jakaa vuosi viiteen vuodenaikaan. Viides vuodenaika on kesän ja syksyn taitekohta. Tiedänhän kyllä, että kesää on vielä jäljellä ja lämpö viipyy pitkään, niin luonnossa kuin iholla ja mielessä. Mutta silti, nämä elokuun illat ovat niin erilaisia kuin kesäkuun alun!
Juuri nyt kesä kypsyy parhaimmillaan, ja sato. Innokkaat puutarhaihmiset, joihin itse kuulun vain kausittain, ovat saaneet tehdä töitä, jotta olisi satoa korjattavaksi. Kastelu, ja miksei myös paahteelta suojaaminen. ovat olleet puutarhurin työlistalla kovin tiheään kuluvana kesänä. Mutta kyllä se sitten palkitseekin! Oman maan yrtit, salaatit ja perunat ovat vertaansa vailla. Kauneuden ystävänä nautin myös siitä, että pöytää koristavan kesäkukkakimpun saa koottua omasta maasta.
Kokkaan mielelläni juuri tähän aikaan. Jos satoa ei omasta maasta tulisikaan, torit ja myymälät ovat tulvillaan upeita aineksia, joista vähällä vaivalla saa loihdittua makoisia ja värikkäitä herkkuja. Nimeän bravuurini Sadonkorjaajan salaatiksi tai Puutarhurin keitoksi, ja aina ne ovat erilaisia, koska aineosat ovat niitä, mitä kulloinkin on saatavilla. Man tager vad man haver, ovat ruotsalaiset tienneet ammoisista ajoista. Minäkin siis nappaan, mitä kauppareissulta kassiin on kertynyt ja luon uudenlaisia makunautintoja. Kokeilemalla oppii, voin kertoa! Ainut huono puoli tässä on se, että kun ystävä kysyy reseptiä, joudun hymyillen tunnustamaan, että aineksina olivat ainakin nämä, luultavasti nuo, eikä määristä tai mittasuhteista todellakaan ole tietoakaan.
Sadonkorjuun ja siitä nauttimisen lisäksi rakastan elokuun tummenevia, tunnelmallisia iltoja. Voi jo sytytellä valoja iltaan, erityisesti kynttilöiden elättävä tuli sulattaa sydämeni. Ja vaikka suosin harmoniaa ja symmetriaa, myönnän kyllä heikkouteni kynttilälyhtyihin: hyvinkin erilaiset lyhdyt ja hurrikaanit saavat sulassa sovussa muodostaa valomeriä – mitä enemmän sen parempi!
Elokuun kuutamoilloista ei suotta ole kirjoitettu runoja ja lauluja, niin tunnelmaa tihkuvia ne parhaimmillaan ovat. Kuutamo, vaikkei ihan täyskuu olisikaan, tarjoaa upeat puitteet lämminhenkiseen yhdessäoloon. Voin näin meidän kesken tunnustaa, että ravuista en juurikaan piittaa, mutta rapujuhlien kaltaiset illanvietot kiehtovat kyllä.
Ystävät ja läheiset koolle, saman pöydän ääreen – taidanpa toistaa itseäni, mutta niin se vain on, että elämän parhaat hetket useimmiten ovat läheisten kanssa jaettuja.
Jonkinlaista henkistä sadonkorjuuta on myös ilmassa. Mietiskelen mielelläni kesän tapahtumia, miten se liittyy kesien ketjuun ja toisaalta, mitä ainutlaatuisia hetkiä siinä on ollut. Mitkä ovat ne asiat ja tilanteet ja kohtaamiset, joista muistan kesän 2021? Hillot säilötään kellariin tai pakastimeen, hyvät hetket mieleen. Niihin voi sitten syksymmällä palata, jos ei kykene ihan joka hetki olla kiitollinen lokakuun loskasta ja marraskuun räntäsateesta…
Elokuu kutsuu ihanaan, järjestäytyneeseen arkeen. Päivät ovat taas täynnä puuhakkuutta. Olen päättänyt etten anna itseni unohtaa levon merkitystä syksyn saapuessa. Välillä siis vain istahdan ja olen ja nautin. Nyttemmin olen myös ottanut palauttavan hetken tietoisemmin ja tehnyt meditaatioharjoituksen, joka todella virkistää, vaikka olisi vain sen kolmen minuutin mittainen.
Tuossa tietoisessa läsnäolossa viehättää, että sen voi tehdä missä tahansa. Minulle mökin laituri, rantamaisema ja lähimetsä ovat rakkaita paikkoja. Tuon harjoituksen avulla tunnen syvemmin kuuluvani niihin paikkoihin ja olevani osa luontoa.
Elokuun tunnelmoivin terveisin