Syyskuu on täällä! Pitkän paahteisen kesän jälkeen sitä on valmis taas antautumaan vuoden kierrolle ja toivottamaan syksyn tervetulleeksi. On mukava palata järjestäytyneeseen arkeen, siirtyä sisätiloihin ja aloittaa kotoilu.
Tanskalaisilla on hygge, vientituotteeksi saakka saatettu kotoilu. Meillä suomalaisilla on vanhastaan tuo mainio ilmaisu hämärän hyssy. Hämärän hyssy tarkoittaa päivän ja illan taitekohtaa, sitä ajankohdan mukaan vaihtelevanpituista päivänvalon ja illan pimeyden välistä aikaa, kun valoja ei vielä ole sytytetty. Ennen vanhaan se oli välitila, kun päivän tohinasta siirryttiin ja rauhoituttiin kohti iltaa ja yötä.
”Hämärän hyssyy ja kauniina pyssyy”, sanoo vanha sananlasku. Oikealla valaistuksella on merkitystä, sekin tiedettiin jo kauan sitten!
Mutta vakavasti puhuen kannattaisiko meidänkin vaalia tuota vanhaa tapaa? Vaikka syksyn harrastukset kutsuvatkin ja tuovat ihanasti ryhtiä kesän ehkä vähän vallattomankin vapauden jälkeen, pitää vastapainona muistaa myös helliä itseään. Ehkäpä juuri hämärän hyssy onkin oikea hetki ja keino siihen. Venyttää vähän sitä hetkeä ennen kuin sytyttää valot, antaa hämärän laskeutua ja kirkkaiden sähkövalojen sijasta käykin kynttilälyhtyjen kanssa pimeyttä vastaan. Ja vastaan nimenomaan sillä lailla, että hyväksyy ja vastaanottaa sen eikä taistele sitä vastaan.
Minulle myös meditaatio on hyvä tapa olla aktiivisesti passiivinen, jos pelkkä tulehen tuijottelu tuntuu riittämättömältä jonakin illansuuna. Kesällä omaksumaani tapaa aion vaalia ja viljellä myös tulevina vuodenaikoina.
Ja entäs sitten sisustus! Sille en kertakaikkisesti voi mitään, että intohimo sisustukseen kasvaa hämärän ajan lisääntymisen myötä. Aivan kuten eläimet luonnossa vaihtavat talviturkkiin ja puut pihalla ja metsissä ruskan sävyihin, meillä koti vaihtaa väriään viimeistään syyspäivän tasauksen myötä. Heleät ja kirkkaat kesävärit vaihtuvat tummempaan ja murretumpaan värimaailmaan. Pellavaiset tekstiilit muuntuvat villaisiksi – ihan kuin pukeutumisessakin. Tämän muutoksen tietävät kaikki ja osaavat sitä odottaakin. Viherkasvit siirtyvät sisälle kesälomaltaan. Ne löytävät paikkansa, joka tosin saattaa olla aivan toisaalla kuin missä ne keväällä sijaitsivat. Vaihtelu virkistää, kuulee täällä meidän huushollissa tämän tästä. Yleensä paikanvaihto onnistuu, joskus ne päätyvät entisille sijoilleen.
Sinusta en tiedä, mutta minulle talviaikaan (nyt tarkoitan sitä ensi kuun kellojen rukkausta, en ikkunasta avautuvaa maisemaa ja lämpötilaa) siirtyminen tarkoittaa myös lisää nukkumista. Siksi makuuhuone tuntuu muuttuvan yhä enemmän kodin sydämeksi: sinne haluan luoda turvallisen pesän, kun illat taas vääjäämättä pimenevät, tuulet voimistuvat ja sadepisarat ropisevat ikkunaa vasten.
Toisaalta ei keittiön mahti mihinkään katoa. Edelleen pitkä pöytä ja tutut tuolit kutsuvat läheisiä yhteen nautiskelemaan sadonkorjuun hedelmistä, tai pikemminkin kasviksista ja juureksista. Jos kuiva kesä on tehnyt tepposensa sinullekin, onneksi ovat torit ja myymälät runsaine tarjontoineen. Myös mieli saa oman ravintonsa, kun taas palataan – kuka mistäkin – kotiympyröihin ja normaaliin arkeen ja päästään rupattelemaan ja nauramaan saman pöydän ääreen. Jossa siis on nyt se syksyn sävyjä toistava liina ja kynttilälyhtyjen kokoelma.
Syksyyn kuuluvat myös kuulaat aamut ja kirkkaat, valoisat päivät. Aurinko ei enää ehkä lämmitä, mutta valo on voimakasta. Sitähän se meillä täällä Pohjolassa on miltei koko vuoden: valon ja pimeyden taistelua ja tasapainottelua. Syksy jotenkin johdattelee välillä haikeisiinkin pohdiskeluihin. Luin mainion ajatelman, jossa sanottiin, että ihmisen pitäisi ottaa oppia syksyn puusta, miten kauniisti se ensin pukeutuu väreihin ja sitten luopuu lehdistään, siirtyy uuteen aikaan. Kesän jälkeen tulee syksy!
Nautitaan kaikista vuodenajoistamme, myös vaihtelevista syyssäistä!
PS Paitsi viherkasvit myös Toini tarjoiluvaunu siirtyy terassilta sisään.
Siirrän sen ikiomaan nurkkaukseeni ja alahyllylle sijoitan inspiroivimmat sisustuslehdet, pöytätasolle kukkamaljakon ja kynttilän lisäksi jää tilaa teekupille.