Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.
Näin kirjoitti yksi lempirunoilijoistani, Eino Leino Juhannus-nimisessä runossaan, ja näillä sanoin haluan toivottaa sinulle hyvää juhannusta! Elämme nyt suloisien päivien ja valoisien öiden aikaa. Nautitaan siis kesästä, sen jokaikisestä hetkestä, paahtavasta paisteesta ja sateen ropinasta.
Juhannukseni sujuu perinteisellä tavalla, ei siksi, että on pakko vaan siksi että haluan niin! Juhannus ei ole oikea juhannus, jos en vietä sitä mökillä perheen kanssa, kaivattua todellista ja leppoisaa laatuaikaa läheisten kanssa. Saunominen kuuluu ohjelmaan, totta kai, ja uinti. Tai ainakin vähintään kastautuminen. Muutamankin keskikesän juhlan mökillä viettäneenä voin kertoa, että järviveden lämpötila vaihtelee vuoden mukaan, eikä tänä vuonna kesäkuussa tarvitse onneksi harrastaa kylmäuintia! Onhan matkan varrella ollut niitäkin juhannuksia, kun talviturkin on päässyt heittämään vasta keskikesän juhlassa.
Ruoka on oleellisessa osassa, mutta stressiä siitä ei jussina oteta. Yksinkertaiset, hyvät selkeät maut ja tavallistakin tarkemmin 
tehty kaunis kattaus, niistä on juhannuspöytä tehty. Uusia perunoita, kalaa, vihreää salaattia ja myös villivihanneksia (suolaheinää ja horsmaa) omalta maalta kerättynä, pihapiiristä pöytään -ajattelu toimii mainiosti. Eikä jälkiruokia totisesti unohdeta meidän juhannuspöydästä! Kahvia, juustokakkua, maljassa jäätelöä, marenkia ja marjoja, syötäviä kukkia… Koristelen ja maustan mielelläni myös kannusta tarjottavan juomaveden marjoilla ja yrteillä. Kiireetöntä nautiskelua pöydän antimista ja ennen kaikkea muiden osallistujien seurasta on luonnollisesti tarjolla läpi koko aterian.
Juhannuksen taika syntyy minulle ihan olemassaolon riemusta, siihen en seitsemää erilaista kukkaa tarvitse tyynyn alle. Ruokapöytään tosin olen aina etsinyt valtaisan luonnonkukkakimpun ja siinä ovat ne seitsemän lajia, joitain enemmän ja joitain niukemmasti. Ruokahuoltoa saatan jakaa muillekin (ja jaankin, kysykääs lähipiiriltä 😊), mutta juhannuskimppu on sananmukaisesti minun heiniäni.
Parhaitakin perinteitä voi kuitenkin myös uudistaa, ja tänä vuonna on tulossa uudenlainen kukkakranssikoristelu, jota olen jo uutterasti harjoitellut. Esteetikkona käytän mielelläni aikaa siihen, että lopputuloksesta tulee sellainen kuin haluan. Kun oikea sommitelma löytyi, käytin lehtien ja kukkien kiinnittämiseen ohutta rautalankaa. Voin suositella sinullekin erikokoisten rottinkikranssiemme somistamista, mutta varoituksen sana on paikallaan: hulavanteeseen sidottujen sommitelmien tekemiseen voi jäädä koukkuun.
Musiikki kuuluu itseoikeutetusti meidän juhannukseemme. Radio soi taustalla ja raportoi jussinvietosta ympäri maata, mutta sen kesäiset sävelet vaikenevat ajoittain, kun innostumme itse musisoimaan, säestyksellä tai ilman. Jatkuvasti laveneva repertuaarimme on laaja, haikean kauniista Lapin kesästä ratkiriemukkaisiin ralleihin, eikä haittaa vaikka väliin Sinisen ja valkoisen sanat unohtuvat tai muuntuvat ihan uudenlaisiksi. Moniääninen ja polveileva laulu ja nauru kuuluvat sekakuoromme vakio-ohjelmistoon, erilaisina variaatioina ja hyvinkin improvisoituina.
Mutta juhannuksen taikaan kuuluu minulla myös hetken hiljeneminen, vetäytyminen omaan oloon puutarhan nurkan omaan tuoliin tai yölläkin lämpöä hohkaavalle rantakalliolle. Suljen silmät ja antaudun yöttömän yön taianomaiseen tunnelmaan.
Kauniita kesäpäiviä ja hyvää, oikeaa Wanhan Ajan Juhannusta!